tappajasoluiksi

Tappajasoluiksi on suomalaisen kielen illatiivinen muoto sanasta tappajasolu, jolla viitataan immuunijärjestelmän tappajasoluiksi kutsuttuihin soluihin. Yleisimmät tappajasoluiksi eriytyvät solut ovat luonnolliset tappajasolut (NK-solut) ja CD8+- T-lymfosyytit, joiden tehtävänä on tuhota viruksesta infektoituneet tai pahanlaatuiset solut.

NK-solut ovat osa synnynnäistä immuunipuolustusta. Ne voivat tunnistaa stressin ja infektion ilmentymiä solujen pinnalla ilman tarvetta spesifiselle antigeenille, ja ne voivat reagoida nopeasti. CD8+-solut kehittyvät ja kypsyvät kateenkorvassa, ja ne toimivat adaptiivisessa immuunivasteessa. Ne aktivoituvat kun T-solureseptori sitoutuu solun pinnalla esitettyyn antigeniin MHC I -molekyylin kanssa.

Käytännössä tappajasolut tappavat kohdesolun kahdella pääreitillä: perforiinin ja granzymien välityksellä, jotka indusoivat apoptoosia. Fas-FasL-reitti on toinen kiertotie, joka johtaa solun ohjelmoidun solukuoleman. NK-solut voivat lisäksi käyttää muita sytotoksisia molekyylejä ja reaktiivisia happi- ja typpimyrkyjä.

Rooli ja sovellukset: Tappajasolut ovat keskeisiä virusinfektioiden torjunnassa ja syövän immunologisessa kontrollissa. Ne toimivat sekä luonnollisena että adaptiivisena immuunipuolustuksena, ja niiden toiminnan tehostamisesta kehitetään immunoterapiaa. Esimerkkejä ovat CD8+- T-solupohjaiset hoidot ja NK-solujen terapiastravantiot, kuten CAR-NK.