NKsolujen

NK-solut, eli luonnolliset tappajasolut, ovat immuunijärjestelmän epäspesifisiä lymfosyyttejä. Ne voivat tunnistaa ja tappaa virusten lamauttamat tai kasvaimelliset solut ilman aikaisempaa antigeenikohtaista heräämistä, mikä tekee niistä tärkeän osan nopeasti reagoivasta puolustuksesta. NK-solutukevat sekä solu- että esteettömän puolustusmekanisminsa tuottamalla cytotoksisia granuloja sekä välttämättömiä sytokiineja, kuten interferon-γ:t.

Kehitys ja merkkiaineet: Ihmisen NK-solut kehittyvät luuytimen kantasoluista. Ne kuuluvat ryhmään luonnollisia tappajasoluja, ja niillä on tunnisteita kuten CD56 ja CD16. NK-solut muodostuvat pääosin kahdesta toiminnan perusteella erottuvasta alaryhmästä: CD56bright -solut tuottavat runsaasti sytokiineja, kun taas CD56dim -solut ovat pääasiassa cytotoksisia ja vaikuttavat suorituskyvyn kautta. Reittiohjaimien kirjo koostuu sekä aktivoivista että inhiboivista reseptoreista.

Mekanismini ja kohteet: NK-solut tunnistavat stressaantuneita tai vähintään MHC-I -molekyylin ilmaisua poikkeavia kohteita sekä vaihtoehtoisia signaaleja aktivoivien reseptorien kautta (esim. NKG2D, NKp30, NKp46, NKp44). Inhiboivat reseptorit (kuten KIR:t ja NKG2A) hillitsevät tuhoa, kun kohde solun pinnalla näkyy riittävästi MHC-I:ta. Cytotoksisuus suoritetaan perforiinin ja granzymien avulla, ja NK-solut erittävät myös sytokiineja kuten interferon-γ.

Käyttökohteet ja kliininen merkitys: NK-solut ovat keskeisiä virusinfektioiden ja syöpäsolujen vastaisessa puolustuksessa. Niiden aktiivisuutta voidaan pilotoida immunoterapiassa, kuten CAR-NK-solujen käytössä; NK-solut voivat tarjota hyötyä pienemmän graft-versus-host-reaktion riskin vuoksi. NK-solut sijaitsevat veressä sekä useissa kudoksissa, ja niillä on erityisen tärkeä rooli raskauden aikana uteruksessa sijaitsevilla uNK-soluilla, jotka tukevat istukan kehittymistä. Harvinaisissa NK-solujen puutoksissa voi ilmetä lisääntynyt alttius tietyille virusinfektioille.