takertuvuutta

Takertuvuutta tarkoittaa käyttäytymisen ilmiötä, jossa henkilö hakee voimakasta läheisyyttä ja tuntee voimakasta pelkoa hylätyksi tulemista. Takertuvuutta voi esiintyä romanttisissa suhteissa, ystävyyssuhteissa sekä perhe-elämässä, ja siihen voi vaikuttaa sekä yksilön kiintymyssuhteiden varhainen kehitys että nykyiset elämäntilanteet. Termiä käytetään usein kuvaamaan liiallista tarvetta olla jatkuvasti kontaktissa toisen kanssa sekä vaikeutta sietää etäisyyttä.

Taustatekijöinä voidaan pitää kiintymyssuhdeteorian näkökulmaa, jossa ahdistunut tai pelokas kiintymyssuhde altistaa takertuvuudelle. Myös lapsuuden kokemukset, luottamuksen rakentumisen haasteet, temperamentti sekä aiemmat suhteelliset epävarmuudet voivat lisätä riskiä. Takertuvuutta ei yleensä nähdä yksittäisenä luonteenpiirteenä, vaan käyttö- ja vuorovaikutustavan tuloksena, joka muuttuu suhteessa ja kontekstissa.

Ilmentymiä voivat olla jatkuva viestittely ja tarve olla tietoinen toisen tekemisistä, liiallinen mustasukkaisuus, kontrollin ja rajojen asettamisen vahti sekä vaikeudet sietää eroa tai yksinoloa. Päälle voivat tulla ahdistuneisuus, epävarmuus sekä negatiiviset vaikutukset sekä omaan että toisen hyvinvointiin ja parisuhteen dynamiikkaan.

Hoitokeinot ja hallinta perustuvat tiedostamiseen, rajojen asettamiseen ja avoimeen vuorovaikutukseen. Keskeistä on tunteiden tunnistaminen ja taitojen kehittäminen, kuten itsenäisyyden vahvistaminen sekä turvallisen kommunikaation harjoittaminen. Tarvittaessa voidaan hyödyntää psykoterapiaa, erityisesti lähisuhteisiin ja tunnesäätelyyn keskittyviä menetelmiä.