takaussitoumuksia

Takaussitoumus on sopimus, jolla takaaja sitoutuu takaamaan velallisen velvoitteen suorituksen velkojalle. Jos velallinen ei itsenäisesti suorita velkaa, velkoja voi vaatia suoritusta takaajalta takauksen perusteella. Takaaja voi olla yksityishenkilö, yritys tai muu yhteisö, ja sitoutuminen on yleensä kirjallinen.

Takaussitoumusta käytetään yleisesti rahoituksessa, lainoissa ja luotoissa sekä vuokra- ja toimittajasopimuksissa. Takaus antaa velkojalle lisäturvan siitä, että velka maksetaan, vaikka velallinen ei pystyisi hoitamaan maksuaan. Takaussitoumuksen keskeiset sisällöt ovat enimmäissumma, voimassaolo sekä mahdolliset korot, kulut ja muut maksuehdot.

Vastuut ovat erillisiä velvollisuuksia: useimmiten velkoja voi vaatia suoritusta takauksesta vasta velallisen laiminlyödyn velvoitteensa jälkeen. On kuitenkin olemassa täytetakaus eli on-demand -takaus, jossa velkoja voi vaatia maksun suoraan takaajalta ilman erillistä todistusta velallisen laiminlyönnistä. Takauksessa voi olla rajoituksia, kuten enimmäismäärä ja takauksen voimassaoloaika sekä ne kattavat kulut ja oikeudenkäyntikulut.

Erilaisia takausmuotoja ovat täytetakaus, määräaikainen takaus sekä yhteistakaus, jossa useampi takaaja vastaa velasta yhdessä. Yhteistakaus voi jakaa vastuun useammalle takaajalle joko tasan tai sovitulla tavalla.

Lainsäädäntö ja käytäntö: Takauksia säätelee sopimusoikeus. Takauksen tulkinta ja voimassaolo määräytyvät sopimuksen ehtojen mukaan sekä yleisten oikeusperiaatteiden perusteella. Takauksella voi olla vanhenemisaikoja ja muita periaatteita, jotka vaikuttavat oikeuskäytäntöön.