takaisinkytkennät

Takaisinkytkentä on prosessi, jossa osasta ulostuloa palautetaan takaisin syötteeseen vaikuttaen seuraavan tuloksen muodostumiseen. Palautus voidaan toteuttaa suoraan tai epäsorasti, ja se voi vaikuttaa sekä jännite- että virta-ulostuloihin. Keskeinen jako on negatiivinen takaisinkytkentä sekä positiivinen takaisinkytkentä. Negatiivinen takaisinkytkentä pienentää haluttua poikkeamaa, parantaa vakautta ja lineaarisuutta sekä laajentaa taajuusvasteita; positiivinen takaisinkytkentä voi vahvistaa virheitä ja johtaa kiihtyvään muutokseen tai pysyviin tiloihin, kuten oskillaattoreissa.

Elektroniikassa ja säätötekniikassa takaisinkytkentä käytetään asettamaan vahvistus, vakauttamaan ja linearisoimaan signaalia sekä parantamaan taajuusvastetta. Takaisinkytkentäverkko voidaan kytkeä eri tavoin, esimerkiksi sarja- tai shunttikytkennällä, ja näytteenotto voi olla jännite- tai virta-otanta. Suora vs. sarjakytkentä vaikuttavat syötteen ja ulosteen impedansseihin.

Ohjauksessa ja signaaliprosessoinnissa suljetun silmukan järjestelmät käyttävät takaisinkytkentää muokatakseen siirtofunktiota. Vakautta analysoidaan menetelmillä kuten Nyquistin ja Bode-käyrien avulla. Positiivinen takaisinkytkentä voi synnyttää uudelleenkiertoa ja ylläpitää oskillaatiota; negatiivinen takaisinkytkentä puolestaan pyrkii vakauttamaan järjestelmää.

Biologiassa ja taloustieteessä negatiivinen takaisinkytkentä ylläpitää homeostaasia ja säätelee prosesseja, kun taas positiivinen takaisinkytkentä voi vahvistaa vasteita, esimerkiksi hyytymisessä tai synnytyksessä.