taajuusvastetta

Taajuusvaste kuvaa, miten laitteen ulostulo riippuu syötteen taajuudesta. Se kertoo, kuinka suurta voimakkuutta laite toistaa eri taajuuksilla. Vaste esitetään yleensä magnitudina desibeleinä (dB) referenssiin nähden, ja taajuusakseli on usein logaritminen. Vaihevaste tai ryhmäviive voidaan ilmoittaa erikseen, mutta suurin osa arviosta keskittyy magnitudiin. Taajuusvaste on keskeinen mittari äänentoistolaitteissa, mikrofoneissa ja muissa äänisignaaleja käsittelevissä laitteissa.

Mittaaminen alkaa, kun syötetään tunnettu signaali ja mitataan vaste. Yleisimmät menetelmät ovat magnitudin käyrä, swept-sine ja pink noise -mittaukset. Tulokset esitetään dB-muutoksina taajuuden funktiona; akseli on logaritminen. Käytetään kalibroituja mikrofoneja, kontrolloitua tilaa sekä huomioidaan laitteen impedanssi ja mittausetäisyys. Huoneakustiikalla voi olla suuri vaikutus, joten sovelletaan standardoituja menettelyjä.

Taajuusvasteen tulkinnassa kiinnitetään huomiota tasaisuuteen, resonansseihin ja piikkeihin sekä -3 dB:n rajaan. Tasaisuus tukee uskottavaa toistoa, mutta joissakin sovelluksissa suunnittelija saattaa haluta korostuksia tai vaimennuksia.

Mittausolosuhteet vaikuttavat tuloksiin; tilan akustiikka, mikrofonin sijainti ja laitteen asento on kuvattava. Tulokset esitetään tilakohtaisesti ja toistettavuus varmistetaan standardoiduilla menetelmillä. Lisäksi vaihevaste ja ryhmäviive voivat olla tärkeitä erityisesti monikanavaisessa toistossa.

Sovellukset ovat kaiuttimet, kuulokkeet, vahvistimet, mikrofonit sekä äänikortit. Taajuusvaste on olennainen osa suunnittelua, laadunvalvontaa ja tuotetietojen arviointia.