taivutusnominin

Taivutusnominin on termi, jota käytetään lingvistiikassa kuvaamaan sanojen taivutuksessa käytettävää nominatiivimuotoa, eli nounin taivutuksen perustetta tai lemmaa. Se on se muoto, jolla sanoja usein esitellään sanakirjoissa ja josta muut taivutusmuodot johdetaan. Käytännössä taivutusnominin vastaa useimmiten sanan perusmuotoa yksikkömuodossa.

Taivutusnominin ja sanan muun taivutuksen suhde riippuu kielestä ja sanatyypistä. Monille suomen kielen sanoille taivutusnominin on sama kuin yksikkömuodos nominatiivi; siitä lähdetään muodostamaan muut sijamuodot ja lukuunotot. Joissakin sanoissa, erityisesti stemivaihtelut tai äännerakenteen muutokset aiheuttavissa sanoissa, taivutusmuodot voivat seurausten taivutettavien luokkaa erilaisin säännöin, mutta nominatiivimuoto säilyy usein ohjenuorana.

Käytännössä taivutusnominin rooli on auttava: se määrittelee, mistä sanojen taivutus alkaa ja miten muut muodot muodostuvat. Esimerkiksi sanalla talo taivutusnominin on talo, ja muut muodot kuten talon (genetiivi) tai talossa (inessiivi) johdetaan tästä perusmuodosta. Vastaavasti sanalle kukka taivutusnominin on kukka, ja muut muodot kuten kukan (genetiivi) tai kukassa (inessiivi) seuraavat taivutussääntöjä.

Taivutusnominin concept vastaa monissa kielissä sanaa lemma tai perusmuoto, jota käytetään viittaamaan sanan tavalliseen, sanakirjamuotoon taivutusten rakentamisen lähtökohtana. See also: lemma, dictionary form.