taivutusjännityksillä

Taivutusjännityksillä viitataan jännityksiin, jotka syntyvät kappaleessa taivutuskuormituksen seurauksena. Kun kappaleeseen kohdistuu taivutusmomentti, sen poikkileikkauksessa ilmenee sekä vetäviä että puristavia jännityksiä. Leikkauspinta ei pysy tasaisena, vaan se kaartuu. Taivutuksen neutraali akseli on se linja poikkileikkauksessa, jossa jännitykset ovat nollat. Akselin yläpuolella materiaali on puristuksessa ja alapuolella vedossa, tai päinvastoin, riippuen taivutuksen suunnasta.

Taivutusjännitysten suuruus riippuu useista tekijöistä. Tärkeimpiä ovat kuormituksen suuruus, kappaleen geometria eli poikkileikkauksen muoto ja koko, sekä materiaalin ominaisuudet. Suurempi taivutusmomentti aiheuttaa suuremmat jännitykset. Poikkileikkauksen jäykkyydellä, joka tunnetaan myös nimellä taivutusjäyhyys (EI), on merkittävä vaikutus. Mitä suurempi taivutusjäyhyys, sitä pienemmät ovat syntyvät taivutusjännitykset samalla kuormituksella. Taivutusjännitykset kasvavat etäämmällä neutraalista akselista. Suurimmat jännitykset esiintyvät yleensä poikkileikkauksen uloimmissa säikeissä.

Taivutusjännitysten laskenta on keskeistä rakenneosien suunnittelussa, jotta varmistetaan niiden kestävyys ja turvallisuus. Yleisin kaava taivutusjännitykselle on $\sigma = \frac{My}{I}$, missä $\sigma$ on taivutusjännitys, M on taivutusmomentti, y on etäisyys neutraalista akselista, ja I on poikkileikkauksen jäyhyysmomentti. Rakenneanalyysissä ja -suunnittelussa näiden jännitysten ymmärtäminen on olennaista vääntymien ja rikkoutumisen välttämiseksi.