taivutettavuuden
Taivuttettavuus (taivuttamisen kyky) on kielen morfologian käsite, joka kuvaa, missä määrin sana voi saada taivutuspäätteitä ilmaistakseen kieliopillisia suhteita kuten lukua, sijaa ja kaksikielisiä ominaisuuksia. Suomalaisessa kielessä taivuttettavuus tarkoittaa yleisesti sekä substantiivien että adjektiivien taivuttamista että verbien konjugointia. Nimetyt taivutuspäätteet mahdollistavat lisäksi omistus- ja muiden sijamuotojen ilmaisun.
Taivuttettavuus vaihtelee sanan luokan mukaan. Substantiivit ja adjektiivit ovat tavallisesti laajasti taivutettavia: ne saavat lukusijamuotoja ja
Taivuttavuuteen vaikuttavat sekä kielen rakenne- että äänteelliset piirteet. Sanojen taivuttaminen seuraa usein vakiintuneita taivutusluokkia ja tapahtuu
Taivuttettavuudella on keskeinen rooli kielen oppimisessa, sanaston laajennuksessa ja automaattisessa kielentunnossa. Uudet sanat omaksuvat yleensä vakiintuneet