taajuusjakautuminen

Taajuusjakautuminen tarkoittaa menetelmää, jossa signaalin taajuusakseli jaetaan useisiin erillisiin taajuusalueisiin tai kanaviin. Tämä mahdollistaa useamman signaalin tai signaalin osan käsittelyn samassa järjestelmässä sekä parantaa spektrin hallintaa. Taajuusjakautuminen hyödyntää sekä analogisia että digitaalisia ratkaisuja.

Analogisessa toteutuksessa taajuudet erotellaan käyttämällä erillisiä suodattimia, jotka suodattavat kullakin taajuusalueella esiintyvän energian. Digitaalisessa signaalinkäsittelyssä yleisiä keinoja ovat moniväylä- tai polyphase-suodatinverkkototeutukset, jotka jakavat signaalin useisiin alaväleihin (subbands) ja mahdollistavat esimerkiksi analysoinnin, uudelleenkoodauksen tai tehokkaan rinnakkaisprosessoinnin.

Taajuusjakautumisen yleisiä sovelluksia ovat radioviestintä ja muut telekommunikaation järjestelmät, joissa useat käyttäjät voivat viestiä samanaikaisesti käyttämällä eri taajuuskanavia. Digitaalisissa äänisovelluksissa ja musiikin prosessoinnissa taajuusjakautuminen mahdollistaa taajuusvasteiden muokkauksen ja eri kanavien erottelun. Signaalin kanavointi ja spektrin analysointi sekä suodatusverkkojen käyttö ovat myös tavallisia käyttökohteita.

Hyötyinä ovat joustava spektrin käyttö, mahdollisuus rinnakkaisprosessoinnille sekä kanavien viimeistely ja hallinta. Haasteita puolestaan tuovat suodattimien erottelukyvyn rajoitteet, kanavien välinen haitallinen häiriö sekä tarve huolelliselle suunnittelulle ja synkronoinnille.

Katso myös taajuusmultiplexointi, taajuuskanavointi ja polyphase-suodatinverkot.