taajuusalueelle

Taajuusalue tarkoittaa taajuuksien peräkkäistä väliä spektrissä. Se määritellään yleensä alarajalla fL ja ylärajalla fH, jolloin kaikki taajuudet fL ≤ f ≤ fH kuuluvat alueeseen. Taajuusalueita käytetään kuvaamaan, millä taajuuksilla laite tai järjestelmä toimii ja millaisia signaaleja siinä voidaan käsitellä.

Suodattimissa ja vastaanottimissa taajuusalue kuvaa, millä taajuuksilla signaali läpäisee järjestelmän. Passband on taajuusalue, jolla signaalin vahvistus tai läpäisy on hyväksyttävää; sen ulkopuolelle sijoittuvat suodattimen tai vastaanottimen neutralisointi- tai vaimennusalueet, joita kutsutaan stopbandiksi. Käytännössä taajuusalueiden määrittelyyn liittyy myös mahdollinen rippiliike eli ripple ja käyttötilanteesta riippuva hyväksyttävä taso.

Esimerkkejä taajuusalueista ovat sekä yleisökäyttöiset että kapeammat tekniset alueet. FM-radiolähetysten taajuusalue on tyypillisesti 88–108 MHz, ja nykyaikaiset langattomat verkot kuten Wi-Fi käyttävät 2,4 GHz:n taajuusaluetta (noin 2.4–2.4835 GHz). Audio- ja akustisissa sovelluksissa usein puhutaan kuulokkaan tai äänentoiston taajuusalueesta, esimerkiksi 20 Hz–20 kHz.

Mittauksissa ja suunnittelussa taajuusalueen leveys määrää esimerkiksi kaistanleveyden (bandwidth), joka on fH − fL, sekä keskitaajuuden f0 = (fL + fH)/2 ja laadun mittarin Q = f0 / (fH − fL). Kansainväliset organisaatiot ja säädösektorit määrittelevät taajuusalueita eri palveluille ja käyttötarkoituksille.