säätöarvon

Säätöarvo on kontrollijärjestelmän ohjaussignaali, jonka regulatori tai ohjain lähettää prosessin toimilaiteelle (aktuaattorille). Se on usein prosessin nykyinen tai ajantasainen arvo, joka ohjaa esimerkiksi jännite-, virta- tai asentopohjaista toimintaa. Toisin kuin asetusarvo (setpoint), joka määrittelee halutun prosessin tilan, säätöarvo on se signaali, jolla tilaa pyritään muuttamaan.

Järjestelmässä säätöarvon muodostaminen perustuu mittaustietoihin ja ohjausalgoritmiin. Virhe e(t) = r(t) − y(t) kuvaa eroa asetetun tavoitteen ja todellisen tilan välillä, missä r(t) on asetettu tavoite ja y(t) mitattu prosessin arvo. Ohjausalgoritmi tuottaa tästä virheestä säätöarvon u(t), joka ohjaa aktuaattoria. Säätöarvo voi olla analoginen (jatkuvasti muuttuva) tai digitaalinen (näyttelevä).

Käytännössä säätöarvo riippuu sovelluksesta: se voi olla esimerkiksi jännite, virta, moottorin kiihdytys tai asentokäyrä venttiilille. Esimerkkinä lämpötilan säätö: asetusarvo määrittelee tavoitelämpötilan, ja säätöarvo ohjaa lämmittimen tehoa, jotta huoneen lämpötila lähestyy tavoitetta.

Säätöarvoja rajoittavat aktuaattorin ominaisuudet ja järjestelmän dinamika. Yleisiä huomioita ovat raja-arvot (saturaatiot), viiveet, melu, sekä anti-windup- ja vaimennustoimenpiteet, jotka estävät ohjauksen vääristä tasoista. Termiä käytetään synonyyminä ohjausarvolle joissakin yhteyksissä.