sääreluu

Sääreluu, latinaksi tibia, on säären suurin ja kestävin luu. Se sijaitsee säären sisäosassa ja kantaa suurimman osan kehon painosta yhdessä fibulan kanssa. Sääreluun pääasiallinen tehtävä on tukea ja siirtää vartalon kuormitusta nilkkaan asti.

Proksimaalinen pää muodostaa polvinivelen femuruksen kanssa. Siihen kuuluu kaksi nivelpintaa, medialinen ja lateralinen kondyli, jotka osallistuvat polvinivelen toimintaan. Distalessa päässä on medial malleolus, joka muodostaa osan nilkasta yhdessä fibulan muodostaman lateraalisen malleolusksen kanssa. Nilkkanivel on endoproteesissa tibian ja taluksen välillä, ja säärelu yhdistyy nivelsiteitä pitkin sekä fibulaan.

Säären keskusta, diaphysis, on pitkä vartalo, jonka etuosaa kiertää helposti tuntuva etu-kylkiluun kaltainen harja ja jonka takapuolella sijaitsee useita lihasten kiinnityskohteita. Säären lihaksisto vaikuttaa sen liikkeisiin polvessa ja nilkassa. Sääreluun ja fibulan välillä kulkee interosseous-membraani, joka antaa kiinnittymispinnan sekä tukea vuorovaikutukselle kahden luun välillä.

Veri- ja hermojärjestelmä: Sääreluun verenkiertoa ylläpitävät pääasiassa anterior tibial artery ja posterior tibial artery sekä näiden haarat. Hermorakenteet: säären alueen motorinen ja sensorinen palvelu jakautuu jalkojen ja säären alueiden hermojuurista, erityisesti säärinë (tibial) ja common peroneal -hermojen kautta.

Kliininen huomio: Yleisimmät vammat ovat säären murtumat ja stressimurtumat urheilussa sekä onnettomuuksissa. Murtumat voivat olla komplisoituneita polvi- tai nilkka-alueen vaurioita, ja paraneminen riippuu verenkierron säilymisestä sekä luun tyypillisestä palautumisesta. Kasvuikäisillä pituuskasvualueet sijaitsevat pääosin lähellä proximal- ja distalipäitä.