säteilyvaikutusta
Säteilyvaikutus tarkoittaa säteilyn aiheuttamia vaikutuksia elossa oleviin olennoihin, materiaaleihin ja ympäristöön. Säteilyä voidaan tarkastella ionisoivana ja ei‑ionisoivana säteilynä. Ionisoiva säteily, johon kuuluvat alfa-, beta-, gamma- ja röntgensäteily, kykenee irrottamaan elektroneja ja aiheuttaa kemiallisia sekä biologisia vaurioita soluissa. Ei‑ionisoiva säteily, kuten radio-, mikroaaltosäteily, infrapuna- ja näkyvä valo, ei useimmiten aiheuta suuria molekyylirakenteen muutoksia vaan voi aiheuttaa lämpövaikutuksia tai fotonien energiaa kudoksissa.
Lähteitä säteilyvaikutuksille ovat sekä luonnolliset tekijät, kuten taustasäteily ja radon, että keinotekoiset lähteet lääketieteellisissä kuvantamistoimenpiteissä (röntgen,
Biologiset vaikutukset jaetaan välittömiin deterministisiin vaikutuksiin, joilla on kynnys ja jotka näkyvät suurentuneen annoksen myötä (kuten
Mittaus ja riskinarviointi perustuvat doosiin: absorbed dose Gy sekä ekvivalentti- ja tehokas annos Sv, joissa huomioidaan