säteilykäsittelyn

Säteilykäsittely on prosessi, jossa materiaaleihin tai tuotteisiin sovelletaan ionisoivaa säteilyä tavoitteenaan muuttaa tai hallita biologista ja fysikaalista toimintaa. Käytettyjä säteilylähteitä ovat gamma-säteily (yleensä Cobalt-60), elektronisäteilijät (electron beam, EB) ja röntgensäteily (X-ray) lineaarisilla kiihdyttimillä. Prosessi toteutetaan kontrolloidulla annoksella, joka mitataan yksikössä kilogray (kGy).

Säteilykäsittelyn pääkäyttötapoja ovat sterilointi, elintarvikkeiden mikrobiologinen turvallisuus sekä materiaalien muokkaus. Steriloinnissa saavutetaan mikrobien, bakteerien ja itiöiden kuolema tai inaktivointi, mikä mahdollistaa pakattujen tuotteiden käsittelemisen ilman pintakontaminaatiota. Elintarvikkeiden säteilyttämisessä pyritään pidentämään säilyvyyttä sekä vähentämään ruokamyrkytyksiä, ja annokset vaihtelevat käyttötarkoituksesta riippuen. Polymerien ja kuitujen käsittelyssä säteily voi aiheuttaa ristisidoksia tai hajotuksia, mikä muuttaa muotoa, kestävyyttä tai sähköisiä ominaisuuksia.

Säteilykäsittelyyn liittyy turvallisuus- ja laadunvarmistusnäkökulmia. Prosessien valvontaa varten käytetään tiukkaa dosimetriaa ja tilasarjoja, jotta annos on toivottu ja tasainen. Säteily ei yleensä tee käsitellystä aineesta isäntäradioaktiivista, mutta joissakin materiaaleissa voi esiintyä pieniä aktivaatioilmiöitä, ja siksi suojelutoimet sekä varaukset ovat tärkeitä.

Käyttöala on laaja ja sitä säätelevät kansalliset viranomaiset sekä kansainväliset järjestöt kuten WHO, FAO ja IAEA. Elintarvikkeiden merkinnässä käytetään usein radura-symbolia osoittamaan, että tuote on käynyt läpi säteilykäsittelyn.