säteilyilmiöitä
Säteilyilmiöt käsittävät ilmiöitä, joissa säteily – sekä elektromagneettista että hiukkassäteilyä – vuorovaikuttaa aineen kanssa. Säteily jaetaan ionisoivaan ja ei-ionisoivaan sen vaikutusten perusteella. Ionisoiva säteily irrottaa elektroneja tai muuttaa atomin rakennetta; ei-ionisoiva säteily ei yleensä ionisoi, mutta voi lämmittää ainetta tai aiheuttaa luminesenssia.
Ionisoivan säteilyn ilmiöitä ovat radioaktiivinen hajoaminen (alfaa, beeta- ja gamma-säteily) sekä vuorovaikutukset kuten fotoelektrinen ilmiö, Comptonin
Ei-ionisoivien ilmiöiden joukkoon kuuluvat luminesenssi: fluoresenssi ja fosforesenssi, joissa aine absorboi energiaa ja säteilee takaisin valoa
Mittaukseen käytetään laitteita kuten Geiger-Müller-putkia, scintillaattoreita ja dosimetrejä. Säteilyyn liittyvät yksiköt ovat becquerel (hajoamisten määrä ajan
Turvallisuus ja sääntely ohjaavat sekä luonnollisen että ihmisen aiheuttaman säteilyn käyttöä. Suojauskeinot, etäisyys, ajan rajoittaminen ja