dosimetrejä

Dosimetrit ovat laitteita tai mittausmenetelmiä, jotka mittaavat säteilyannoksia tai säteilyn aiheuttamaa energian siirtoa aineeseen. Niitä käytetään muun muassa lääketieteessä, teollisuudessa ja tutkimuksessa säteilyn hallinnan ja turvallisuuden varmistamiseksi.

Dosimetrit jaetaan pääasiassa kahteen pääryhmään: aktiivisiin ja passiivisiin. Aktiiviset dosimetrit, kuten geigermittarit ja ionisaatiokaasuputkimittarit, antavat reaaliaikaisen säteilyn mittauksen ja ovat hyödyllisiä esimerkiksi säteilyturvallisuuden valvonnassa. Passiiviset dosimetrit, kuten filmidosimetrit ja termoluminesenssidosimetrit, tallentavat säteilyannoksen ja vaativat ulkoisen lukemisen, kuten laboratoriotestin.

Lääketieteessä dosimetrit ovat olennaisia sädehoidon suunnittelussa ja seurannassa. Ne auttavat varmistamaan, että potilaalle annetaan tarkasti määritelty säteilyannos hoidon tehokkuuden ja turvallisuuden varmistamiseksi. Teollisuudessa dosimetrit käytetään esimerkiksi radioaktiivisten aineiden käsittelyssä ja varastoinnissa, jotta työntekijöiden altistuminen säteilylle pysyy turvallisella tasolla.

Dosimetrien tarkkuus ja herkkyys vaihtelevat riippuen niiden tarkoituksesta ja teknologiasta. Esimerkiksi termoluminesenssidosimetrit ovat tarkkoja pitkäaikaisessa säteilyaltistuksen seurannassa, kun taas reaaliaikaiset mittarit soveltuvat nopeisiin muutoksiin. Dosimetrien kalibrointi ja huolto ovat tärkeitä, jotta mittaukset ovat luotettavia.

Säteilyturvallisuusstandardit ja -säädökset määrittävät, milloin ja miten dosimetrit tulee käyttää. Niiden avulla pyritään minimoimaan säteilyn haitallisia vaikutuksia sekä ihmisille että ympäristölle.