fosforesenssi

Fosforesenssi on luminesenssin muoto, jossa materiaali jatkaa valon emitointia sen jälkeen kun sen valonlähde on poistunut. Pidennetty jälkivalo syntyy, kun osa energian varastoitumisesta siirtyy materiaalin elektronisiin tiloihin ja vapautuu hitaasti.

Fosforesenssissa elektronit absorboivat energiaa ja siirtyvät korkeammille energiatasoille. Osa näistä tiloista on triplet-tiloja, joiden radiatiivinen purkautuminen on spin-sidottua ja siksi hidasta. Kun valonlähde poistuu, nämä tilat purkautuvat asteittain, ja valoa emittoituu sekunneista tunteihin riippuen materiaalista.

Fosforesenssi eroaa fluoresenssista siinä, että fluoresenssi loppuu käytännössä välittömästi valon sammuttamisen jälkeen, sillä fluoresenssi syntyy singlet-tiloista nopeasti palaavista tiloista. Fosforesenssi on myös erillinen chemiluminesenssistä, jossa valo syntyy kemiallisesta reaktiosta.

Yleisimmät fosforesenssimateriaalit ovat dopatut oksidit, kuten SrAl2O4:Eu2+,Dy3+ (strontium-alumiini dopattuna europiumilla ja dysprosiumilla) sekä vanhemmat ZnS:Cu-kokonaisuudet. Näitä käytetään pimeässä hohtavissa tuotteissa, hätä- ja opastevaloissa sekä koriste- ja oppimateriaalien valmistuksessa.

Käyttö ja rajoitteet: Fosforesenssi edellyttää valonlatausta ennen näytettävää jälkivaloa; kirkkaus ja kesto riippuvat materiaalista, dopanteista sekä lämpötilasta. Jälkivalo heikkenee ajan myötä, ja ympäristöolosuhteet vaikuttavat sen kestävyyteen. Fosforesenssi on turvallinen eikä vaadi jatkuvaa virtalähdettä.