säilöntätekniikoita

Säilöntätekniikoita ovat menetelmiä, joilla ruoka-aineiden tai muiden materiaalien säilyvyyttä pidennetään ja pilaantumista estetään. Näiden tekniikoiden tavoitteena on hidastaa tai pysäyttää mikrobien, kuten bakteerien, hiivojen ja homeiden, kasvua sekä estää entsymaattisia ja kemiallisia reaktioita, jotka aiheuttavat pilaantumista. Säilöntämenetelmät auttavat myös säilyttämään ravintoarvoja, makua, rakennetta ja ulkonäköä.

Yleisiä säilöntätekniikoita ovat lämpökäsittelyt, kuten pastörointi ja sterilointi, jotka tuhoavat mikrobeja korkeissa lämpötiloissa. Kylmäsäilöntä, eli jäähdytys ja pakastus, hidastaa merkittävästi mikrobien kasvua ja kemiallisia reaktioita. Kuivaaminen poistaa vedestä, mikä tekee elinympäristön epäsuotuisaksi mikrobeille.

Muita säilöntämenetelmiä ovat happamaksi tekeminen, esimerkiksi etikkasäilöntä, sekä suolaaminen ja sokerointi, jotka alentavat veden aktiivisuutta. Savustaminen yhdistää lämmön, kuivauksen ja kemiallisten yhdisteiden vaikutuksen. Lisäksi käytetään kemiallisia säilöntäaineita, kuten natriumbentsoaattia ja kaliumsorbaattia, jotka estävät mikrobien kasvua pieninä pitoisuuksina. Myös ilmatiiviiden pakkausten käyttö ja tyhjiöpakkaus vähentävät hapen saatavuutta, mikä hidastaa hapettumista ja aerobisten mikrobien kasvua. Uudempiin tekniikoihin kuuluvat korkeapainesäilöntä (HPP) ja säteilytys.