säilytinaineet

Säilytinaineet, tunnetaan myös nimellä säilöntäaineet tai konservaatiot, ovat aineita, joita lisätään elintarvikkeisiin, kosmetiikkaan, lääkkeisiin ja muihin tuotteisiin niiden säilyvyyden pidentämiseksi ja pilaantumisen estämiseksi. Ne toimivat useilla eri tavoilla, kuten estämällä mikrobien, kuten bakteerien, hiivojen ja homeiden, kasvua tai hidastamalla kemiallisia reaktioita, jotka voivat heikentää tuotteen laatua.

Säilytinaineita voidaan luokitella niiden alkuperän perusteella luonnollisiin ja synteettisiin. Luonnollisia säilytinaineita saadaan esimerkiksi kasveista tai eläimistä, kuten suola, sokeri, etikka tai jotkin eteeriset öljyt. Synteettiset säilytinaineet valmistetaan kemiallisesti laboratoriossa. Molemmilla tyypeillä on omat etunsa ja haittansa, ja niiden käyttöä säännellään laissa turvallisuuden varmistamiseksi.

Yleisiä säilytinaineita ovat esimerkiksi sorbaatit, bentsoaatit, sulfitit, nitriitit ja tietyt hapot, kuten sitruunahappo. Kosmetiikassa käytetään usein parabeeeneja, fenoksietanolia ja isotiatsolinoneja. Jokaisella säilytinaineella on oma E-koodinsa elintarvikkeissa, ja ainesosaluettelossa ne on merkitty nimellään. Säilytinaineiden käyttö on tärkeää, jotta tuotteet pysyvät turvallisina ja käyttökelpoisina pidempään, vähentäen siten ruokahävikkiä ja parantaen tuotteiden laatua.