sytytysjärjestelmistä

Sytytysjärjestelmät ovat polttomoottorien keskeisiä komponentteja, jotka vastaavat polttoaineen sytyttämisestä palotilassa. Niiden tehtävänä on tuottaa korkeaenerginen kipinä oikealla hetkellä sytyttääkseen polttoaine-ilmaseoksen. Yleisimmät sytytysjärjestelmät ovat kipinäsytytys (Otto-moottorit) ja puristussytytys (dieselmoottorit).

Kipinäsytytysjärjestelmissä sähkövirta johdetaan sytytyspuolasta sytytystulppaan. Sytytystulpan elektrodien välissä syntyy sähköpurkaus eli kipinä, joka sytyttää palotilan seoksen. Varhaisimmat kipinäsytytysjärjestelmät olivat katkojärjestelmiä, jotka käyttivät mekaanista katkaisijaa ja jakajaa. Nykyaikaisemmat järjestelmät ovat elektronisia, kuten transistorikytketty sytytys (TCI) ja elektronisesti ohjattu sytytys (EI), jotka tarjoavat tarkemman ohjauksen ja paremman luotettavuuden.

Puristussytytysjärjestelmissä polttoaine sytytetään itsestään kuuman, puristetun ilman vaikutuksesta. Dieselmoottoreissa ilma puristetaan sylinterissä niin voimakkaasti, että sen lämpötila nousee riittävän korkeaksi. Tämän jälkeen polttoaine ruiskutetaan suoraan kuumaan ilmaan, jossa se syttyy ilman erillistä kipinäsytytystä.

Sytytysjärjestelmän ajoitus on kriittistä moottorin tehokkuuden, polttoaineenkulutuksen ja päästöjen kannalta. Väärin ajoitettu sytytys voi johtaa tehon menetykseen, nakutukseen (moottorin häiriöääni) tai jopa moottorivaurioihin. Nykyään moottorinohjausyksikkö (ECU) hallinnoi sytytysjärjestelmän toimintaa optimaalisen suorituskyvyn varmistamiseksi erilaisissa käyttöolosuhteissa.