sytytysjärjestelmät

Sytytysjärjestelmät ovat polttomoottorin osa, joka tuottaa kipinän ja ajoittaa sen siten, että palaminen alkaa oikeaan aikaan palotilassa. Tämä on keskeinen toiminto bensiinikäyttöisissä moottoreissa; dieselmoottoreissa kipinää ei käytetä, vaan polttoaine sytytetään iskusta. Nykyisin suurin osa sytytysjärjestelmistä on sähköisiä, ja ajoitus sekä kipinän voimakkuus säädetään moottorin ohjausyksikön (ECU) toimesta.

Järjestelmän keskeiset osat ovat sytytystulpat, sytytysjohdot ja mahdolliset ohjaus- sekä virtalähdeyksiköt. ECU saa tietoja antureilta kuten kampiakselin asento, moottorin lämpötila ja kierrosluku, ja käyttää niitä säätääkseen kipinän ajoituksen sekä tulpan jännitteisen kipinän laadun. Modernit järjestelmät voivat sisältää erillisiä keloja, coil-on-plug -ratkaisuja tai jakamattomia sytytysjärjestelmiä, joissa jokaisella sylinterillä voi olla oma kipinänlähteensä.

Järjestelmiä on useita tyyppejä. Perinteinen mekaaninen sytytys käyttää jakajaa ja sytytysjohdinsarjoja; elektroninen sytytys korvaa monia mekaanisia osia ja parantaa ajoitusta. Jakosähköjärjestelmät (DIS) ja coil-on-plug (COP) -ratkaisut tarjoavat yksilöllisen kipinän jokaiselle sylinterille ilman jakajaa. Sytytysjärjestelmän kunnossapito koostuu usein tulppien ja niiden johdotuksen sekä mahdollisten sytytyspuolien vaihtamisesta ja vikakoodien seuraamisesta.

Oireita sytytysjärjestelmän ongelmista ovat muun muassa kärsimyksellinen käynnistys, tärinä, tehonmenetys, kohina tai korkea polttoaineenkulutus. Ongelmat voivat johtua viallisesta tulppapinnasta, löystyneistä johdoista, heikosta kipinästä tai viallisesta ECU:sta, jolloin sarjan huolto ja komponenttien testaus ovat tavallisesti tarpeen.