syömishäiriö

Syömishäiriö on yleiskäsite psykiatrisille häiriöille, joissa ruokaan sekä ruumiin painoon liittyvät ajatukset ja käyttäytyminen ovat epätavallisia tai rajoittuneita. Ne voivat heikentää fyysistä terveyttä, arkea ja ihmissuhteita, ja niiden taustalla ovat biologiset, psykologiset sekä sosiaaliset tekijät.

Tyypillisiä ilmentymiä ovat anorexia nervosa, bulimia nervosa sekä ahmintahäiriö (binge-eating disorder). Lisäksi on häiriöitä, jotka eivät sovi tarkasti pääkategorioihin (OSFED), sekä ARFID, joka ilmenee välttelevänä tai rajoittavana syömisenä.

Riskitekijöitä ovat perimä ja aivojen säätely, persoonallisuuden piirteet kuten perfektionismi, aiemmat traumat, stressi sekä kulttuuriset paineet kehonkuvan suhteen. Syömishäiriöt voivat alkaa sekä naisilla että miehillä ja useimmiten nuoruudessa tai varhaisaikuisuudessa.

Oireisiin kuuluvat voimakas pelko painon kasvusta, ruokaan liittyvä ahdistus, rajoittunut tai toistuva syöminen sekä joskus pakonomainen oksentaminen, liikunta tai laihduttaminen. Pitkälle edenneet häiriöt voivat johtaa laihtumiseen, elektrolyyttihäiriöihin, sydän- ja luustovaivoihin sekä heikentyneeseen kasvuun.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon ja valitsemiin kriteereihin (esim. DSM-5 tai ICD-11). Hoito on moniammatillista: psykoterapiaa, ravitsemusohjausta sekä säännöllistä terveyden seurantaa. Lääkitystä käytetään joissain tapauksissa bulimian ja muiden oireiden hallinnassa.

Ennuste on yksilöllinen ja paranee usein varhaisella hoidolla. Hoitoa tukevat perhe, tukiverkostot sekä pääsy asianmukaisiin mielenterveys- ja terveyspalveluihin. Varhainen tiedonanto ja luotettava hoito auttavat pitkäaikaisessa toipumisessa.