suurennettavuuden

Suurennettavuuden käsite kuvaa kykyä suurentaa esineen tai sen kuvan kokoa suhteessa todelliseen kokoon. Yleisesti suurennus ilmoitetaan suurennuslukuna (M), joka on kuvan mittojen suhde esineen mittoihin. Esimerkiksi suurennusluku 4 tarkoittaa, että esine näyttää neljä kertaa suuremmalta kuin todellisuudessa. Suurennettavuus voidaan tarkastella eri konteksteissa: optisessa, digitaalisessa ja geometrisessa mielessä.

Optinen suurennus syntyy linssijärjestelmän, kuten objektiivin ja okulaarin, yhteisvaikutuksesta. Kokonaisuudessaan saadaan kuva, jonka koko on suurempi kuin esine. Suurennuksen arvo riippuu käytössä olevista lidarista ja asetuksista; käytännössä suurennus määräytyy kuvan korkeuden ja esineen korkeuden suhteen, sekä järjestelmän fyysisistä ominaisuuksista kuten polttopisteen etäisyyksistä.

Digitaalinen suurennus puolestaan perustuu ohjelmalliseen skaalaamiseen. Digitaalinen suurennus kasvattaa kuvan pikseleitä interpoloinnin avulla, mikä voi heikentää terävyyttä ja yksityiskohtien erottelua. Siksi digitaalinen suurennus ei lisää todellista kuvanlaadullista yksityiskohtaa, vaan ainoastaan suurentaa olemassa olevaa dataa.

Suurennettavuuden ja resoluution välinen suhde on olennainen. Suurennus voi tehdä yksityiskohdista helpommin nähtäviä, mutta todellinen yksityiskohtien määrä riippuu sensorin tai linssin resoluutiosta sekä näytön tai tulosteen ominaisuuksista. Suurennus on siten erillinen mittari kuvaan liittyvästä koosta, kun taas resoluutio määrittää havaittavien yksityiskohtien määrän.

Käyttökohteita ovat muun muassa valokuvaus, optiikka, mikroskopia, astronomia ja kartografia, joissa suurennettavuudella on keskeinen rooli esineiden tarkastelussa ja analyysissä.