supistumiskykyyn

Supistumiskykyyn on suomen kielen illatiivin muoto sanasta supistumiskyky. Perusmerkitys liittyy lihasten kykyyn supistua ja tuottaa voimaa, ja siinä korostuu erityisesti kyky muuttaa pituuttaan ja voimaansa aikana tapahtuvien prosessien kautta. Käytössä termi esiintyy sekä fysiologiassa että kliinisessä lääketieteessä, ja supistumiskykyyn viitataan usein keskusteltaessa siitä, miten lihasten supistuminen tapahtuu ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat.

Supistumiskyky (contractility) kuvaa lihaksen sisäistä voiman tuottamisen kykyä tietyllä lihasjännityksellä. Sydänlihaksessa supistuvuus on erityinen, areanominaisuus, joka määrittää sydämen sisäisen voimantuoton tai inotropian. Tämä ominaisuus on riippuvainen kalsiumin saatavuudesta solussa sekä sympaattisen hermoston stimuloinnista, ja siihen vaikuttavat sekä ponnistusolosuhteet että sähköiset signaalit. Supistumiskyky on erotettavissa lihasvoiman yleisestä kokonaismäärästä, sillä siihen liittyy erityisesti voimantuoton tehokkuus suhteessa ennen- ja jälkakuormitukseen.

Mittaus ja arviointi: supistumiskykyä voidaan arvioida sekä invasivisti että noninvasivisti. Invasiivisissa mittauksissa käytetään esimerkiksi paine-volume-suhteiden analyysiä ja dP/dt max -arvoja sekä end-systolisen elastisuuden (Ees) kaltaisia mittareita. Ei-invasiivisesti voidaan hyödyntää echokardiografiaa ja nykyaikaisia kuvantamismenetelmiä, kuten venytys-tutkimuksia ja kuidun jäljitystä (strain).

Kliininen merkitys: heikentynyt supistumiskyky liittyy usein sydämen vajaatoimintaan ja sydänvaurioihin, ja siihen voidaan vaikuttaa lääkkeillä, kuten inotropeilla. Ymmärrys supistumiskyvystä auttaa sekä diagnoosissa että hoidossa, kun pyritään parantamaan sydämen pumppauskykyä tai selittämään potilaan symptomatologiaa. Suomenkielisessä kirjoittelussa supistumiskykyyn viitataan usein illatiivin muodossa kontekstissa, jossa käsitellään sen vaikutuksia tai tekijöitä.