superlatiivimuoto

Superlatiivimuoto on kieliopillinen muoto, jota käytetään ilmaisemaan ominaisuuden korkein aste suhteessa johonkin joukkoon tai kontekstiin. Suomen adjektiivien ja joissakin adverbeissa käytettävä superlatiivimuoto ilmaisee, että ominaisuus on suurin, pienin, nopein ja niin edelleen verrattuna muihin ilmentymiin.

Miten superlatiivimuoto muodostuu, on vaihdellut adjektiivin kanssa. Yleisin tapa on lisätä stemmiin -in- tai -ein- muotoja, joista esimerkkejä ovat iso → isoin, nopea → nopein, kaunis → kaunein. Säännöllisten adjektiivien lisäksi on epäsäännöllisiä superlatiiveja, kuten hyvä → paras, paha → pahin, vanha → vanhin, pieni → pienin, suuri → suurin. Joissakin tapauksissa superlatiivi näyttäytyy myös kokonaan erillisenä sanana tai pitkänä muunnelmana, esimerkiksi korkea → korkein.

Superlatiivimuotoa käytetään sekä nominatiivissa että kehyksissä, joissa substantiiviin kohdistuu ominaisuus korkeimman asteen braiding. Esimerkkejä ovat muun muassa luokan suurin oppilas, kaunein kukka, nopein tässä kilpailussa. Samaa rakennetta käytetään myös monimutkaisemmissa ilmauksissa, kuten maailman nopein tai kaikkien aikojen suurin.

Periaatteessa komparatiivimuoto (toinen aste) on vertailua varten, kun taas superlatiivimuoto osoittaa kriteerin korkein arvo. Joissakin tapauksissa voidaan korostaa superlatiivisuutta käyttämällä ilmauksia kuten maailman nopein tai kaikkien nopein, jolloin ilmaus laajentaa kontekstin ulottuvuuden.

Lyhyesti: superlatiivimuoto muodostaa korkeimman asteen adjektiiveille ja joillekin adverteille, ja sitä käytetään ilmaisemaan, että ominaisuus on suurin suhteessa vertailtavaan joukkoon.