suolahapot

Suolahappo (HCl) on vahva mineraalihappo, jota tavallisesti esiintyy vesiliuoksena. Se on väritön, erittäin syövyttävä liuos, jolla on terävä haju. Suolahappoliuoksia käytetään sekä teollisuudessa että laboratorioissa: niitä valmistetaan ja käsitellään monipuolisesti hapetusten, puhdistuksen ja kemiallisen synteesin apuna. Puhdas kaasumainen suolahappo on HCl-kaasu, joka liuotuu veteen muodostamalla tiheän liuoksen.

Ominaisuudet: Vesiliuoksena suolahappo muodostaa hydronium-ioneja (H3O+) ja kloridi-ioneja (Cl−), joten sen pH on very matala. Kaupallinen suolahappoliuos on noin 30–38 prosenttia HCl:ää ja se reagoi voimakkaasti veden kanssa, vapauttaen lämpöä. Se reagoi helposti metallien kanssa vapauttaen vetykaasua ja reagoi karbonaatteja vastaan tuottaen hiilidioksidia ja vettä. Liukenee hyvin veteen ja sillä on voimakkaasti syövyttävät ominaisuudet.

Tuotanto ja käsittely: Teollisesti suolahappoa tuotetaan useilla tavoilla. Yksi yleinen tapa on HCl-kaasun absorptio veden avulla. Kaasun saamiseksi voidaan käyttää reaktioita, kuten kloridi- ja vetykaasujen yhdistelmää sekä suolan (NaCl) ja rikkihapon (H2SO4) reaktiota, jolloin syntyy HCl-kaasua, joka destillaatiossa ja höyrystämisessä liuotetaan veteen. Suolahapolla on laajat käyttökohteet sekä teollisuudessa että laboratoriossa.

Käyttökohteet: Teräksen ja muiden metallien pesu ja syöpyminen, pH:n säätö ja neutralointi, organokloriyhdisteiden valmistus sekä erilaisten laboratorioliuosten ja kemikaalien valmistus. Suolahappo on keskeinen yhdiste kemianteollisuudessa ja analyyttisessä laboratoriotyössä.

Turvallisuus ja ympäristö: Suolahappo on erittäin syövyttävä ja hengitysteitä, ihoa sekä silmiä ärsyttävä. Käytettäessä on käytettävä suojavarusteita ja työskentelevien tilojen on oltava ilmanvaihdoltaan asianmukaisia. Tukahduttavia ja haitallisia höyryjä on hallittava asianmukaisella hupulla. Liuoksen jokainen annostelu on neutraalisoitava emäksellä, jos se pääsee ympäristöön, jotta pH-arvot palautuvat.