karbonaatteja

Karbonaatit ovat kemiallisia yhdisteitä, joiden rakenneosana on karbonaatti-ioni CO3^2-. Ne voivat olla epäorgaanisia suoloja sekä vähemmässä määrin orgaanisia karbonaatteja. Yleisimmät epäorgaaniset karbonaatit ovat alkalimetallien ja maametallien karbonaatit sekä kalsium-, magnesium- ja ammoniumkarbonaatit. Karbonaatit reagoivat happojen kanssa vapauttaen hiilidioksidia ja vettä.

Luonto ja esiintyminen: Monia karbonaatteja esiintyy maankuoren mineraaleina ja kivilajien koostumuksessa. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat kalsiitti (CaCO3), aragoniitti (CaCO3) sekä dolomiitti CaMg(CO3)2. Kalkkikivet, marmorit sekä korallit ja monet sedimenttikivet muodostavat suuria karbonaattivarastoja, jotka ovat osa maapallon hiilenkiertoa.

Ominaisuudet ja kemia: Liukoisuus vaihtelee suuresti. Na2CO3 ja K2CO3 ovat veden ohuita liukoita, kun taas CaCO3 ja MgCO3 ovat käytännössä heikosti liukeneita. Karbonaatit voivat hävitä lämmityksessä dekompositioitumalla mideiksi ja CO2:ksi (esim. CaCO3 -> CaO + CO2). Hapojen kanssa reagoidessaan karbonaatit muodostavat suoloja ja vesimolekyylejä sekä hiilidioksidia.

Käyttö ja sovellukset: Na2CO3 (soodaa) on tärkeä raaka-aine lasin, paperin ja pesuaineiden tuotannossa sekä vedenpehmentämisessä. NaHCO3 (bikarbonaatti) käytetään leivonnassa sekä joissakin ruoantuotantoprosesseissa. CaCO3:ta hyödynnetään täyte- ja pigmenttina sekä rakennusmateriaaleina kalkkikivenä ja marmorina; sitä käytetään myös täyteaineena paperissa ja muissa materiaaleissa. Karbonaattien kemiallista ja geologista merkitystä kuvaavat niiden rooli hiilen kiertokierrossa sekä teolliset sovellukset.