pesuaineiden

Pesuaineiden termi viittaa aineisiin ja seoksiin, joita käytetään likaantuneiden pintojen, tekstiilien, astioiden tai kehon puhdistamiseen. Ne sisältävät yleensä pinta-aktiivisia aineita (aineita, jotka alentavat veden pintajännitystä), täyteaineita, entsyymejä, valkaisuaineita, hajusteita ja pH:n säätöaineita. Pinta-aktiiviset aineet irrottavat rasvaa ja likaa, entsyymit hajottavat orgaanista likaa ja lujuutta vaativat valkaisuaineet hajottavat värillisiä jäämiä.

Pesuaineet jaotellaan käyttötarkoituksen mukaan esimerkiksi pyykinpesuaineisiin, astianpesuaineisiin, yleispuhdistusaineisiin, käsien- ja vartalopesuaineisiin sekä teollisiin pesuaineisiin. Muotoja ovat nestemäiset, jauhemaiset ja konsentroidut tuotteet, joilla pyritään vähentämään pakkausmateriaalin ja kuljetuksen ympäristövaikutuksia.

Ympäristö- ja terveysnäkökohdat ovat keskeisiä: biologinen hajoavuus, vesistövaikutukset (mm. rehevöityminen fosfaattien vuoksi), myrkyllisyys vesieliöille sekä ihoärsytys tai allergiat. Sääntely on vähentänyt haitallisten aineiden käyttöä, ja kuluttajille on tarjolla ympäristömerkityt vaihtoehdot. Oikea annostelu, pakkausmerkintöjen noudattaminen ja jätteiden asianmukainen käsittely vähentävät riskejä. Pesuaineiden kehityksessä korostuvat tehokkuus alhaisissa lämpötiloissa, biohajoavuus ja mahdollisuus vähentää kemikaalikuormaa ilman pesutuloksen heikkenemistä.