suojaviljelyn

Suojaviljely on maatalouden käytäntö, jossa viljelymaa pidetään "suojattuna" suojakasvin avulla, tarkoituksena turvata maaperä ja vähentää ravinteiden valumista. Tyypillisesti suojaviljely toteutetaan pääkasvin sadonkorjuun jälkeen tai loppusyksystä, jolloin maaperä kylvetään suojakasville ja pidetään peitossa talven yli. Keväällä suojakasvi hävitetään ennen seuraavan viljelykasvin kylvöä, yleensä mekaanisesti tai kemiallisin/tieteellisin kehityspistein.

Soveltuvat kasvivalinnat voivat olla yksittäisiä lajeja tai seoksia, ja ne muodostuvat pääasiassa viljakasveista, palkokasveista sekä muista kasveista, jotka auttavat suojaamaan ja parantamaan maaperää. Yleisiä tavoitteita ovat torjua eroosiota, vähentää ravinteiden huuhtoutumista, rikastaa maaperän rakennetta ja humuskerrosta sekä lisätä maaperän biologista monimuotoisuutta.

Hyödyt ovat sekä ympäristö- että maatalouden näkökulmasta. Suojaviljely pienentää soil erosion risk, parantaa veden pidättymistä ja edistää ravinteiden tehokkaampaa kiertoa. Se voi myös edistää maaperän hiilen sitomista ja parantaa mikrobien toimintaa, mikä pitkällä aikavälillä tukee satoa ja viljelykasvin terveyttä.

Käytännön toteutukseen vaikuttavat olosuhteet ja taloudelliset tekijät. Loskahuippujen ja kylvöajat voivat rajoittaa suunnittelua, ja tilat voivat kohdata lisäkustannuksia sekä työnsä lisäpaineita. Monissa maissa suojaviljely kuuluu ympäristö- ja ilmastoystävällisiin ohjelmiin, ja sitä tuetaan tukien tai neuvonnan kautta osana kestävän maatalouden politiikkaa.