sulkeutumiskäytöksen

Sulkeutumiskäytös on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan käyttäytymismallia, jossa yksilö sulkee tai estää pääsyn johonkin tilaan, tilavuuteen tai reittiin. Termi muodostuu sanoista sulkeutua tai sulkea ja käytös. Genetiivimuotona sulkeutumiskäytöksen käyttö viittaa tämän ilmiön käsitteeseen, esimerkiksi sulkeutumiskäytöksen mekanismit tai seuraukset.

Käyttöalueet: Termiä esiintyy useilla tieteenaloilla, kuten eläin- ja kasvi-biologiassa, fysiologiassa sekä ekologiassa. Sulkeutumiskäytöksen katsotaan yleisesti olevan sopeutumisstrategia, jonka tehtävä voi olla suojautuminen, kosteuden ja energian säästäminen sekä pääsyn hallinta resursseihin tai vaarallisilta alueilta.

Tutkimusmenetelmät: Sulkeutumiskäytöksen tutkimuksessa mitataan usein latenssia eli aikaa reaktion ja sulkeutumisen välillä, kestoa, toistuvuutta sekä voimakkuutta. Tekijöitä voivat olla ympäristöolosuhteet, laji- tai yksilöerot sekä taustafysiologiset reaktiot. Menetelmät voivat sisältää visuaalista koodautumista, videoseurantaa sekä fysiologisten mittausten yhdistämistä.

Esimerkit: Kasveilla sulkeutuminen liittyy usein kuivuutta tai valoisuusvaihteluihin, joita vastaan kasvi reagoi sulkemalla stomatoja. Eläinlajeissa sulkeutumiskäytökset voivat ilmetä suojautumiseen tähtäävinä asentoina tai muina pääsyn hallintaan liittyvinä käytäntöinä. Ilmiön tarkka ilmentymä riippuu kontekstista ja tutkittavasta järjestelmästä.