sulaamislämpötilaa

Sulaamislämpötila tarkoittaa lämpötilaa, jossa kiinteä aine muuttuu nesteeksi tietyssä paineessa. Puhtaalla kiteisellä aineella kyseessä on yksi sulamispiste, jossa kiinteä ja neste ovat tasapainossa. Epäpuhtaudet, seokset ja eri kristallimuodot voivat kuitenkin aiheuttaa sulamisen alueen laajenemisen tai useita sulamispisteitä; eutektinen järjestelmä voi sulaa yhdessä matalammalla lämpötilalla kuin yksittäisten komponenttien sulamispisteet.

Sulaamislämpötilan määrittäminen tapahtuu yleisimmin diferentiaalisen skannauskalorimetrin (DSC) tai diferentiaalisen lämpöanalyysin (DTA) avulla. Puhtaan aineen sulamispiste on tavallisesti tarkka, mutta epäpuhtaudet tekevät siitä epäjatkuvan ja voivat laajentaa sulamisvaiheen leimaa.

Paineella on yleensä pieni vaikutus kiinteille aineille normaaleissa olosuhteissa, mutta suuremmissa paineissa tai tiettyjen aineiden tapauksissa sulamispiste voi muuttua. Lisäksi polymorfismi (eri kiteistymismuodot) ja epäpuhtaat aineet vaikuttavat sulamislämpötilaan ja sulamisalueeseen.

Merkitys: sulaamislämpötila on keskeinen ominaisuus materiaalien identifioinnissa, laadunvalvonnassa ja materiaalien suunnittelussa. Esimerkkejä: veden sulamispiste noin 0 °C (1 atm), raudan noin 1538 °C, natriumkloridin noin 801 °C. Eutektiset seokset voivat sulaa alhaisempaan lämpötilaan kuin niiden komponentit erikseen.