kristallimuodot

Kristallimuodot ovat kristallin ulkonäköä määrääviä kasvojen ja kasvojen ryhmien kokonaisuuksia, jotka johtuvat kiderakenteen säännöllisestä ja toistuvasta atomien järjestelystä. Ne heijastavat kiteen symmetriaa ja lattice-parametreja, ja ne voivat muodostua sekä yksittäisistä kasvoista että niiden tyypeistä.

Jokainen kristallimuoto vastaa tiettyä planeiden tai kasvojen järjestystä, joita kuvaillaan usein Millerin indekseillä (hkl). Kasvojen järjestys ja symmetria määrittelevät, mitä muotoja voidaan käytännössä nähdä. Kristallijärjestelmillä on omat säännöt, ja yleisiä ovat seitsemän kidejärjestelmän muodot: triklininen, monokliininen, ortorombinen, tetragonalinen, trigonaalinen, heksagonalinen ja kubinen. Näiden järjestelmien sisällä ilmenee erilaisia muodollisia kasvojen kombinaatioita, jotka muodostavat kiteitä.

Esimerkkejä: haliitti (NaCl) muodostaa usein kuutiomaisia, kubisen järjestelmän kristalleja; kvarts ( SiO2) on tyypillinen heksagonalisen järjestelmän kide, jolla on hexagonalinen prisma ja pyramidaaliset loppukivet; kalsiitti (CaCO3) esiintyy romboedrisinä kristalleina. Gypsum voi puolestaan olla monoklininen. Kristallimuodot voivat esiintyä yksittäisinä kasvoina tai yhdessä ryhmissä, jotka antavat kiteitä ympäröivän kolmiulotteisen muodon.

Kasvuvaiheiden olosuhteet vaikuttavat voimakkaasti kristallimuotoihin: liuoksen koostumus, lämpötila, paine, nopeus sekä epäpuhtaudet voivat muokata tai estää tietyt muodot. Yleisesti kristallimuodot ovat oiva väline mineraalien tunnistuksessa ja kuvaavat kiderakenteen peruspiirteitä, erottamiskykyä ja kasvuhistoriaa. Kristallimuoto ja kristallihabittiin liittyvä yleiskuva ovat kuitenkin eri käsitteet: muoto viittaa todellisiin kasvoihin, kun taas habit kuvaa kiteitä kokonaisuutena heidän yleisen ulkonäkönsä perusteella.