peruspiirteitä

Peruspiirteitä tarkoittaa jonkin asian olennaisia ominaisuuksia, jotka määrittävät tai erottavat sen muista vastaavista ilmiöistä. Sana muodostuu etuliitteestä perus-, joka viittaa perustavanlaatuiseen, sekä substantiivista piirre, joka tarkoittaa ominaisuutta tai tuntomerkkiä. Monikon muoto on peruspiirteitä, ja sitä käytetään usein partitiivisessa muodossa lauseissa, joissa puhutaan piirteiden joukosta.

Peruspiirteitä käytetään sekä tieteellisessä että opettavaisessa tekstissä esitelläkseen käsitteen, ilmiön tai järjestelmän keskeiset, määrittävät ominaisuudet. Ne korostavat ydinarvoja ja auttavat erottamaan kohteen vertailluissa yhteyksissä toisiin.

Esimerkki: kielen peruspiirteitä ovat vokaaliharmonia, konsonanttivaihtelu sekä sanan taivutusjärjestelmä. Näitä piirteitä pidetään yleisesti ottaen kielen perustavanlaatuisina, joiden perusteella muut ominaisuudet voidaan hahmottaa. Toisaalta lisäpiirteet kuvaavat lisätekijöitä, jotka eivät ole välttämättömiä mutta valaisevat kokonaisuutta.

Peruspiirteiden käsite auttaa tiivistämään ja vertailemaan ilmiöitä, mutta se ei yksin riitä kuvaamaan kaikkia yksityiskohtia. Sitä käytetään usein yhdessä tarkennusten tai taustatietojen kanssa.