Kristallijärjestelmillä

Kristallijärjestelmillä, joka tunnetaan myös nimellä kristalliluokat, viitataan tapoihin, joilla kiteiden symmetriaominaisuudet voidaan jakaa ryhmiin. Nämä järjestelmät perustuvat kiderakenteen kuvaamiseen tarvittavien symmetriaelementtien yhdistelmiin, kuten pyörähdysakselit, peilisymmetriatasot ja inversiokeskukset. Yleisesti hyväksytty luokitusjärjestelmä tunnistaa seitsemän kristallijärjestelmää.

Nämä seitsemän järjestelmää ovat kuutiollinen, nelikulmainen, ortorombinen, monokliininen, trikliininen, heksagonaalinen ja trigonallinen. Jokainen järjestelmä määritellään sen matemaattisen kuvauksen perusteella, joka kuvaa kiderakenteen perusyksikön muotoa ja mittasuhteita sekä sen akselien ja kulmien välisiä suhteita. Esimerkiksi kuutiollisessa järjestelmässä kaikki kolme kideakselia ovat yhtä pitkiä ja kohtisuorassa toisiaan vastaan, kun taas trikliinisessä järjestelmässä akselit ovat eripituisia ja niiden väliset kulmat eivät ole välttämättä 90 astetta.

Kristallijärjestelmien ymmärtäminen on olennaista mineralogiassa, kristallografiassa ja materiaalitieteissä, sillä se auttaa ennustamaan ja selittämään kiteiden fysikaalisia ja optisia ominaisuuksia. Eri kristallijärjestelmiin kuuluvilla mineraaleilla ja materiaaleilla on usein erilaiset kasvutavat, kovuus ja valon taittumiskyky, jotka kaikki juontavat juurensa niiden alkeissolun geometrisesta rakenteesta.