suistoihin

Suisto (monikko suistot) on jokisuuhun muodostuva alue, jossa joki tuo mukanaan sedimenttiä ja virtaus hidastuu, kun vesi laskee mereen tai suurempaan vesistöön. Sedimentti kasaantuu ja johtaa haarautuvan jokiverkoston sekä laajan delta-alueen syntyyn. Suistot ovat dynaamisia: niiden muoto ja laajuus muuttuvat ajan kuluessa vedenpinnan, sedimentin määrän sekä meren vaihteluiden vaikutuksesta.

Ominaisuuksiensa ja merkityksensä perusteella suistot ovat usein hedelmällisiä ja monimuotoisia ekosysteemejä. Ne tarjoavat kosteikkoalueita, joiden elinympäristöt tukevat monia lajeja sekä kalastus- ja maataloussektorin toimintoja. Suistot voivat toimia luonnollisina tulvasuojina sekä=${chi}=suoja- ja suojavyöhykkeenä, joissa sedimentti rakentaa maaperää rannikkoalueille. Niiden verkosto lisää vesihuoltoa ja biologista monimuotoisuutta erityisesti pesimä- ja suojapaikkoina.

Nykyään suuret suistot kohtaavat useita uhkia. Patojen ja kanavien rakentaminen estää sedimentin pääsyn suistoihin, mikä kiihdyttää maaperän menettämistä ja rantaviivan taantumista. Ilmastonmuutos sekä merenpinnan nousu lisäävät tulvariskiä ja eroosiota, ja rannikkoseudun kehittäminen sekä teollinen maankäyttö rasittavat näitä herkkiä alueita.

Maailman tunnetuimpia suistoja ovat Nilen suisto Egyptissä, Mississippi-Delta Yhdysvalloissa, Amazonin suisto Brasiliassa ja Perussa, Mekongin suisto Vietnamissa sekä Induksen suisto Pakistanissa. Nämä alueet ovat sekä luonnonvaraisia ekosysteemejä että tärkeä osa paikallista taloutta ja kulttuuria.