subsidiariteetista

Subsidiariteetti on periaate, joka ohjaa päätöksentekoa ja vallanjakoa useissa järjestelmissä, erityisesti Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa. Sen ydinajatus on, että päätökset tulisi tehdä mahdollisimman lähempänä kansalaisia ja mahdollisimman alhaisella hallinnon tasolla. Tätä periaatetta sovelletaan usein, kun harkitaan, missä tasossa (esim. kansallinen, alueellinen vai paikallinen) tietty toimivalta tai päätös tulisi toteuttaa.

Subsidiariteettiperiaate perustuu ajatukseen, että ylemmän tason viranomainen voi puuttua alemman tason toimintaan vain, jos alempi taso ei kykene tehokkaasti saavuttamaan kyseisen toiminnon tavoitteita tai jos ylemmällä tasolla tehtävä toiminta on perusteltua yhteisen edun vuoksi. Toisin sanoen, ylemmän tason tulisi tukea ja auttaa alemman tason toimintaa sen sijaan, että se korvaisi sen. Tämä edistää paikallista aloitteellisuutta ja tehokkuutta sekä varmistaa, että päätökset ovat paremmin mukautettuja paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin.

Euroopan unionissa subsidiariteettiperiaatetta käytetään rajoittamaan unionin toimivaltaa. Se tarkoittaa, että unioni toimii vain niillä aloilla, joilla se voi saavuttaa paremmin tavoitteet kuin jäsenvaltiot yksin. Samalla se edellyttää, että unioni ei toimi aloilla, joilla jäsenvaltiot voivat itse hoitaa asian tehokkaasti. Periaatteen tavoitteena on varmistaa, että päätöksenteko pysyy lähellä kansalaisia ja että unionin toiminta on oikeasuhteista suhteessa sen tavoitteisiin.