steriilointimenetelmiä

Sterilointimenetelmiä ovat prosessit, joilla pyritään tuhoamaan tai poistamaan kaikki elävät mikro-organismit, mukaan lukien bakteerit, virukset, sienet ja itiöt, esineistä tai materiaaleista. Tavoitteena on varmistaa mikrobien täydellinen hävittäminen, jolloin esine on steriili ja turvallinen käyttää esimerkiksi terveydenhuollossa, lääketeollisuudessa tai elintarviketuotannossa.

Fysikaalisia sterilointimenetelmiä ovat lämpösterilointi, kuten kuumailmasterilointi ja autoklaavistus eli höyrysterilointi. Kuumailmasteriloinnissa käytetään korkeaa lämpötilaa (esim. 160-180 °C) pidemmän aikaa, kun taas autoklaavistuksessa hyödynnetään korkeaa painetta ja kosteaa lämpöä (esim. 121-134 °C) lyhyemmän aikaa. Nämä menetelmät soveltuvat materiaaleille, jotka kestävät lämpöä ja kosteutta.

Muita fysikaalisia menetelmiä ovat ionisoiva säteily, kuten gammasäteily, ja plasma-sterilointi. Säteilysterilointi soveltuu usein kertakäyttöisille lääkinnällisille laitteille. Plasma-sterilointi käyttää matalan lämpötilan plasmaa, joka tuhoaa mikro-organismit tehokkaasti herkkiä materiaaleja vaurioittamatta.

Kemiallisia sterilointimenetelmiä ovat esimerkiksi etyleenioksidin ja vetyperoksidin käyttö. Etyleenioksidi on kaasu, joka läpäisee hyvin materiaaleja ja tuhoaa mikro-organismit alhaisissakin lämpötiloissa, mutta se vaatii huolellista tuuletusta jälkikäteen. Vetyperoksidi voi olla nestemäisessä tai kaasumaisessa muodossa ja on tehokas sterilointiaine, joka hajoaa turvallisiksi yhdisteiksi. Myös muut kemikaalit, kuten peretikkahappo, ovat käytössä tietyissä sovelluksissa. Menetelmän valinta riippuu steriloinnin kohteena olevasta materiaalista, sen lämmönkestävyydestä, kyvystä läpäistä sterilointiainetta sekä vaaditusta steriliystasosta.