stabilointiaineiden

Stabilointiaineet ovat aineita, joita lisätään tuotteisiin ylläpitämään niiden pysyvyyttä ja rakennetta. Niiden tehtävänä on estää tai hidastaa fysikaalisia ja kemiallisia muutoksia, kuten erottumista, sedimentaatiota, saostumista tai hapettumista, sekä ylläpitää tasainen koostumus, väri ja tekstuuri. Stabilointiaineita käytetään laajalti elintarvikkeissa, kosmetiikassa, lääkevalmisteissa sekä teollisissa ja biopohjaisissa materiaaleissa.

Toimintatapojen kirjo on laaja. Stabilointiaineet voivat emulsioida ja stabiloida rasvojen ja veden seoksia, jäykistää tai geeliyttää rakennetta, sitoa kosteutta sekä estää kosteuden tai muiden komponenttien siirtymistä tai rappeutumista. Ne voivat lisäksi suojata tuotteen herkkiä ominaisuuksia valolle, lämmölle tai hapelle altistumisen vaikutuksilta. Useimmat aineet suorittavat useita tehtäviä samanaikaisesti.

Käytännössä stabilointiaineet jaotellaan usein niiden toimintaperiaatteen mukaan. Yleisimmät ryhmät ovat emulgaattorit (esimerkiksi lecitiini), sakeuttajat ja geeliyttäjät (esimerkiksi guar- ja ksantaanikumit, pektin), sekä anti-vaihtoehtoina toimivat antioksidantit ja sitojat (esimerkiksi karbonaatit ja entsyymisidokset). Elintarvikkeissa nämä aineet merkitään usein E-numeroin (kuten E322, E471, E440, E412, E415, E407).

Käyttökohteita ovat pääasiassa elintarvikkeet, mutta ne esiintyvät myös kosmetiikassa, lääkkeissä sekä teollisissa tuotteissa ja biopohjaisissa polymeri-joissa. Turvallisuus ja käyttörajat arvioidaan viranomaisten toimesta; hyväksytyt aineet sallitaan tiettyjen määrien ja tarkoitusten puitteissa, ja niiden käyttö merkitään asianmukaisesti.