stabilointiaine

Stabilointiaine on aine, jota lisätään seokseen fysikaalisen ja kemiallisen vakauden ylläpitämiseksi. Stabilointiaineet estävät erottumista, laskeutumista, kiteytymistä, faasimuutoksia ja hajoamista ajan kuluessa. Niitä käytetään monilla aloilla, kuten elintarvikkeissa, kosmetiikassa, lääketeollisuudessa ja teollisissa valmisteissa, jotta koostumus, ulkonäkö ja teho säilyvät.

Elintarvikkeissa stabilointiaineet toimivat sakeuttajina, geeliyttäjinä tai emulgointiaineina, auttaen rasvan ja veden sekoittumista ja estäen erottumista esimerkiksi kastikkeissa, jäätelöissä, jogurteissa ja muissa juomissa. Yleisimmät hydrocolloidit ovat guargumi, karrageeni, pektini sekä selluloosajohdannaiset kuten metyyliselluloosa ja karboksimetyyliselluloosa.

Kosmetiikassa ja lääkkeissä stabilointiaineet auttavat suspensioiden pysymistä tasaisina, ylläpitävät haluttua viskositeettia ja stabiloivat emulsioita sekä suojaavat vaikuttavia aineita hajoamiselta tai erottumiselta. Esimerkkejä ovat karbomeerit (polyakrylaattijohdannaiset), selluloosajohdannaiset sekä luonnolliset gummit ja pektinit.

Regulatoriset näkökulmat: Elintarvikkeiden, kosmetiikan ja lääkkeiden stabilointiaineita arvioidaan erikseen viranomaisten toimesta. EU:ssa monet stabilointiaineet ovat hyväksytty elintarvikkeiden lisäaineiksi ja niille annetaan E-numeroita; muualla maailmassa ne voivat kuulua FDA:n tai muiden viranomaisten hyväksyntään. Käyttörajoitukset sekä päivittäinen saantisuositus (ADI) sekä merkitseminen ovat osa sääntelyä.

Stabilointiaineen valinta riippuu yhdistettävien aineiden yhteensopivuudesta, pH:sta, lämpötilasta, ionivahvuudesta ja prosessointimenetelmistä. Usein niitä käytetään yhdistelminä saavuttamaan toivottu rakenne ja vakaus.