spektrofotometrialla

Spektrofotometria on analyyttinen tekniikka, jolla mitataan näytteen absorptio valon eri aallonpituuksilla. Tästä absorptioarvosta voidaan johtaa aineen pitoisuus tai tutkia näytteen kemiallista koostumusta. Perusperiaate perustuu Beer-Lambertin lakiin, jonka mukaan absorbanssi A on suoraan verrannollinen pitoisuuteen c sekä polkeminal (reitin) pituuteen l: A = εlc, missä ε on molaarinen absorptivisuus.

Spektrofotometrian laitteistossa ovat yleisesti seuraavat osat: säteilynlähde (esim. deuterium- tai wolframilamppu), monokromaattori (prisma tai grating), näytteen pidike tai kuvetti sekä detektori ja mittausyksikkö. Näytteet mitataan typisesti kvartsikuveteissa UV-säteilylle soveltuvissa järjestelmissä, koska kvartsikvettikuvetit kestävät UV-säteilyä paremmin kuin lasi. Laitteisto voi olla sekä UV-Vis- että pelkästään näkyvän valon alueelle suunniteltu.

Menettelyyn kuuluu kalibrointi standardikäyrillä sekä blankin käytöstä johtuva korjaus. Absorbanssi muunnetaan pitoisuudeksi käyttämällä standardit, laitekalibrointia sekä mahdollisia korjausparametreja. Pitoisuusmittaukset voidaan suorittaa sekä yksittäisnäytteille että suurille näytemitoille.

Sovellukset kattavat kemian, biokemian, elintarvike- ja ympäristöanalyysit sekä kliiniset laboratoriot. Edut ovat nopeus, ei-destruktiivisuus ja laaja dynaaminen alue; rajoitteita ovat näytteen epäpuhtaudet, linjakkuuden rajoitteet sekä optisten häiriöiden vaikutus tuloksiin.