sotilasnavigaatiossa

Sotilasnavigaatio on sotilaallisten operaatioiden paikkatietojen, reittien ja ajankäytön suunnittelua ja hallintaa. Se kattaa maalla, merellä ja ilmassa tapahtuvat toiminnot sekä erilaisten järjestelmien ja laitteiden yhteistyön, jolla määritetään oma sijainti, suunnitelma reitistä sekä päätösten tukeminen kartta-aineiston ja tiedustelutietojen pohjalta.

Perinteisiä keinoja ovat dead reckoning eli kuljetun matkan ja suunnan estimointi nopeuden ja ajan perusteella, kartta- ja kompassitaito sekä maaston tunnistamiseen perustuva reitinsuunnittelu ja eteneminen.

Nykyään keskeisiä ovat GNSS-navigaatio ja INS (inertiaalinen navigaatio). GNSS tarjoaa tarkan sijainnin ja ajan, mutta signaaleja voidaan häiritä tai vääristää; INS tuottaa sijaintia ilman ulkoisia signaaleja, mutta virheet kertautuvat ajan myötä, joten järjestelmät yhdistetään sensorifuusiossa (esim. Kalman-suodatus). Lisäksi käytetään radiolokaatiojärjestelmiä kuten TACAN ja DME sekä maan- ja meriliikenteen navigaatiotekniikoita.

Sotilaallinen navigaatio kohtaa haasteita kuten signaalin häirintä ja katkokset sekä vastapuolen kyvyn vaikuttaa signaaleihin (spoofing). Siksi käytetään redundanssia ja riippumattomia navigointitapoja sekä signaalien suojausta ja häirintäpuolustusta.

Koulutus ja harjoittelu ovat keskeisiä: karttatulkinta, maastoharjoitukset, yksikön navigointiharjoitukset ja simulaatiot sekä operatiivinen opetus modernin teknologian hallintaan.