sosiaaliturvaverkkoja

Sosiaaliturvaverkkoja ovat toisiinsa kytkeytyneitä sosiaaliturvan ohjelmia ja järjestelmiä, joiden tarkoituksena on turvata tuloja ja palveluita ihmisille erilaisissa elämäntilanteissa. Verkkoihin kuuluvat muun muassa sairaus-, vanhempain-, työkyvyttömyys- ja työttömyysetuudet sekä vanhuuseläke, perhe- ja lapsiperheiden etuudet sekä terveys- ja sosiaalipalvelut. Ne rakentuvat lainsäädäntöön, viranomaisten sekä kuntien ja yksityisen sektorin väliseen yhteistyöhön, ja ne voivat toimia sekä kansallisesti että kansainvälisesti, esimerkiksi EU:n sosiaaliturvan koordinoinnin sekä maiden välisten sosiaaliturvasopimusten kautta.

Suomessa sosiaaliturvaverkkoja ylläpitävät keskeisesti valtionhallinto, Kansaneläkelaitos (Kela) sekä kunnat ja alueelliset viranomaiset. Kela hallinnoi suurta osaa etuuksista, kuten sairaus-, vanhempain-, työkyvyttömyys- ja työttömyysetuudet sekä osia vanhuuseläkkeestä sekä perhe- ja lapsiperheiden etuudet. Terveys- ja sosiaalipalvelut järjestetään pääasiassa kunnallisella tasolla, ja osa toiminnoista tapahtuu alueellisissa viranomaisyhteistyön muodoissa. Verkon rahoitus perustuu verotukseen sekä lakisääteisiin sosiaaliturvamaksuihin, valtionosuuksiin ja sosiaalivakuutusmaksuihin.

Kansainvälisesti sosiaaliturvaverkkoja linkittävät EU:n sosiaaliturvan koordinointi sekä maiden väliset sosiaaliturvasopimukset, jotka mahdollistavat oikeuksien säilymisen ja etuuksien saamisen työntekijöille, opiskelijoille sekä heidän perheenjäsenilleen, kun he liikkuvat tai asuvat toisessa maassa.

Haasteina ovat väestön ikääntyminen, rahoituksen kestävyys sekä palvelujen digitalisaation vaatimukset. Verkon kehittämisessä painotetaan parempaa koordinointia, nopeaa etuuksien myöntämistä sekä saavutettavuutta kaikille, mukaan lukien maahanmuuttajataustaiset sekä epätyypillisiä työmuotoja tekevät.