sosiaalihuoltolain

Sosiaalihuoltolaki on Suomen lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on turvata jokaisen oikeus laadukkaisiin sosiaali- ja hyvinvointipalveluihin sekä varmistaa palvelujen järjestäminen, saatavuus ja laadun ylläpito. Laki säätelee sosiaalihuollon järjestämistä, rahoitusta, valvontaa sekä asiakkaiden oikeuksia ja mahdollisuutta osallistua palvelujen suunnitteluun ja päätöksentekoon.

Vastuu palvelujen järjestämisestä kuuluu kunnille ja mahdollisesti yhteistoiminta-alueille. Keskeisiä toimintoja ovat sosiaalityö, neuvonta ja tukipalvelut sekä asumispalvelut. Laki kattaa lisäksi perhe- ja lastensuojelun sekä vanhus- ja vammaispalvelut sekä muut yleiset tukipalvelut, joita tarjotaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Asiakkaalla on oikeus saada riittävää neuvontaa, tiedot omista oikeuksistaan sekä kirjallinen päätös ja mahdollisuus tulla kuulluksi päätöksenteossa.

Sosiaalihuoltolaki painottaa asiakaslähtöisyyttä, yhdenvertaisuutta ja palvelujen saavutettavuutta. Se asettaa vaatimuksia palvelujen suunnittelulle, toteutukselle ja seurannalle sekä velvoittaa viranomaisia toimimaan läpinäkyvästi ja vastuullisesti. Päätöksiin voidaan hakea muutosta lain ja muiden sovellettavien säännösten mukaan.

Laki toimii osana laajempaa sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä ja on vuorovaikutuksessa muun lainsäädännön kanssa, kuten lastensuojelulain ja muiden sosiaali- sekä terveydenhuollon säädösten kanssa. Sen tavoite on turvata kunnossa olevan, laadukkaan ja oikeudenmukaisen sosiaalihuollon perusta koko maassa.