sopimusperiaatteisiin

Sopimusperiaatteisiin on termi, jota käytetään kuvaamaan yleisiä oikeusperiaatteita, jotka ohjaavat sopimusten muodostamista, tulkintaa ja täytäntöönpanoa Suomessa. Periaatteet syntyvät yleisten oikeusperiaatteiden, oikeuskäytännön sekä sovellettavien EU-oikeuden ja kansallisen lainsäädännön vaikutuksesta. Niiden tarkoitus on ohjata oikeudellista tulkintaprosessia, täydennyksiä ja riita-aineksen ratkaisua silloin, kun sopimuksesta puuttuu tarkkaa säännöstä tai sen ehtojen ymmärtäminen jää epäselväksi.

Sopimusperiaatteisiin liittyy useita keskeisiä elementtejä. Yksi tärkeimmistä on sopimusten sitovuus: sopimus on velvoittava osapuolille, ja sen ehdot on tarkoituksenmukaisesti noudatettava. Toinen keskeinen periaate on toimiminen hyvän uskottavuuden ja rehellisyyden hengessä: sopijoiden odotetaan toimivan kohtuullisesti, arvioiden toistensa asemaa ja luottaen toistensa sanoihin. Sopimusvapaus antaa osapuolille vapauden laatia ehdoissaan oikeudellisesti sitovia järjestelyjä, mutta vapauden käyttöä rajoitetaan yleisillä, velvoittavilla oikeusperiaatteilla ja suojaksi heikommassa asemassa olevia osapuolia vastaan.

Tulkinnassa epäselvät tai tulkinnanvaraiset ehdot tulkitaan pääosin sopimuksen tarkoituksen, taloudellisten realiteettien ja kohtalaisen luotettavuuden perusteella. Periaatteet myös vaikuttavat siihen, miten sopimusta tulisi täyttää ja miten rikkomisista aiheutuvat seuraukset ratkaistaan, mukaan lukien korvausvaatimukset ja mahdolliset erityistarpeet täytön tai sovittelun osalta. Sopimusperiaatteet toimivat välineenä harmonisoida oikeudellisia ratkaisuja ja varmistaa ennakoitavuus kaupankäynnissä.