sopeutumisongelmille

Sopeutumisongelmat, joita kutsutaan myös sopeutumishäiriöiksi, ovat lyhytaikaisia mielenterveyden häiriöitä, jotka kehittyvät tunnistettavan stressin seurauksena. Tyypillisiä tilanteita ovat avioero, työttömyys, vakava sairaus, muut elämänmuutokset tai konfliktit ympärillä. Oireet ilmenevät yleensä kolmen kuukauden kuluessa stressorista ja aiheuttavat sekä emotionaalisia että käyttäytymisen muutoksia: surua, ahdistusta, pelkoja, ärtyneisyyttä, univaikeuksia, keskittymisvaikeuksia, vetäytymistä sekä toiminnan tai sosiaalisen sopeutumisen heikkenemistä. Oireiden on oltava voimakkaasti poikkeavia suhteessa stressin vakavuuteen ja niiden on aiheutettava merkittävää toimintakyvyn heikkenemistä. Oireet eivät kuulu toisen mielenterveyden häiriön piiriin, eikä niiden odoteta jatkuvan stressin päättymisen jälkeen yli kuudetta kuukautta.

Diagnoosi tehdään kliinisesti, käyttäen kansainvälisiä luokitusjärjestelmiä kuten ICD-10 tai DSM-5 kriteereitä. Erotusdiagnoosia tekevät muut mielenterveys- ja päihdehäiriöt, jotka voivat näyttää samankaltaisilta oireilta.

Hoito koostuu ensisijaisesti psykoterapiasta, kuten kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta tai interpersonaalisesta terapiasta, sekä sosiaalisesta tuesta ja sopeutumisen tukemisesta. Lääkitys voi olla hyödyllistä pilottitapauksissa, kun oireet ovat voimakkaita tai esiintyy masennus- tai ahdistusoireita. Tavoitteena on lievittää oireita, vahvistaa selviytymiskeinoja ja palauttaa toimintakyky. Ennuste on yleensä hyvä oikea-aikaisella hoidolla; suurin osa toipuu muutamassa kuukaudessa, ja joillakin toipuminen voi kestää pidempään.