sokerijuurikas

Sokerijuurikas (Beta vulgaris subsp. vulgaris) on kasvi, jota viljellään pääasiassa sokerin raaka-aineeksi. Juurakkeessa on runsaasti sakkaroosia ja sen suurin osa tuotetusta sokerista saadaan tästä juurakesta. Lehvästö on vihreä ja kasvi voi muodostaa kevyen kasvukauden aikana sekä yhtiö- että kestävyyskasvin.

Sokerijuurikkaan tuotanto kehittyi 1800-luvulla Euroopassa vastauksena sokerin tarpeeseen erityisesti ilman pitkällä meriarejää. Nykyisin se on merkittävä viljelykasvi monissa maissa, erityisesti EU-maissa, ja sen tuotanto on ollut tärkeä osa maatalouden sokeri- ja teollisuusketjua.

Viljely ja kasvu: Sokerijuurikas menestyy lämpimässä ilmastossa ja hyvin vettä pidättävässä maaperässä. Kylvö tapahtuu yleensä keväällä, ja sato riippuu lajikkeesta sekä kasvuolosuhteista, usein noin 90–120 päivää kylvöstä korjuuseen. Viljelykierto ja lannoitus ovat tärkeitä; typpilannoitus sekä fosfori- ja kaliumlannoitus vaikuttavat sokeripitoisuuteen ja satoon. Taudit ja tuholaiset sekä maaperän huolto ovat huomioitavia seikkoja.

Jalostus ja käyttö: Korjatut juuret puhdistetaan, leikataan ja käsitellään uuttamalla sokeri erottamiseksi. Prosessi sisältää puhdistuksen, hajunpoiston, kiehuttamisen ja kiteytyksen. Pääraaka-aineen lisäksi syntyy sivutuotteita, kuten beet-pulpia rehunvalmistukseen ja melassia.

Ravitsemus ja ympäristö: Sokeripitoisuus vaihtelee lajikkeen ja viljelyolosuhteiden mukaan, tyypillisesti noin 15–20 prosenttia juurikkaasta. Viljely voi olla vesitaloudellisesti kuormittavaa ja vaatii huolellista maanhoitoa sekä kiertoa, jotta vaikutukset ympäristöön pysyvät hallinnassa.