sivukäytön

Sivukäytön on suomalaisessa kielessä termi, jota käytetään kuvaamaan jonkin asian toisella, ei ensisijaisella tarkoituksella tapahtuvaa käyttöä. Sivukäytöstä puhuttaessa korostuu ero pääasiallisesta käyttötarkoituksesta ja mahdollisuus käyttää olemassa olevaa resurssia uudella, sivulla tai lisäfunktionaalisuudella. Genetiivimuoto sivukäytön syntyy esimerkiksi ilmauksissa kuten “sivukäytön vaikutukset” tai “sivukäytön lisenssit”.

Sivukäytön käsitettä sovelletaan monilla alueilla. Tietojen ja materiaaleiden kontekstissa se viittaa usein sekundaariseen käyttöön, kuten kerätyn datan käyttöön tutkimuksessa tai sisällön uudelleenkäyttöön lisenssien rajoissa. Media- ja kulttuurialalla sivukäyttö voi tarkoittaa valokuvien, videoiden tai tekstien käyttämistä eri tarkoituksiin kuin alkuperäinen sopimus sallii, esimerkiksi opetuksessa tai uutisoinnissa lisenssien sallimissa rajoissa. Rakentamisen ja kiinteistöjen alalla sivukäyttö voi tarkoittaa olemassa olevan tilan käyttämistä toiseen tarkoitukseen, kuten toimitiloista tapahtuma- tai näyttelytiloja.

Lainsäädäntö ja etiikka korostuvat sivukäytössä. Hyväksyntä, lisenssit ja käyttöoikeudet määrittelevät, millä tavoin sivukäyttö on sallittua. Henkilötietojen käsittelyssä sekundaarinen käyttö edellyttää usein anonymisointia sekä suostumusta tai muuta oikeusperustaa, jotta yksilöiden oikeudet eivät vaarannu. Myös turvallisuus- ja laadullisvaatimukset voivat rajoittaa sivukäyttöä.

Sivukäytöstä keskusteltaessa viitataan yleisesti kahteen keskeiseen ideaan: resurssin hyödyntäminen uudessa kontekstissa ja vastavuoroinen, oikeudellisesti ja eettisesti kestävä käyttö. Katso myös sivukäyttöön liittyvät lisenssit ja käyttöehdot.