sisävesien

Sisävesien käsite kattaa maan sisäiset vesistöt, jotka eivät ole yhteydessä mereen. Suomessa näihin kuuluvat suuret järvet ja virtaavat joet sekä pienemmät järvet, lammet, purot ja suot. Vesistöjen tila ja kehitys määräytyvät ilmaston, maaperän sekä ihmistoiminnan vaikutuksesta. Ne muodostavat tärkeän osan luonnon monimuotoisuudesta ja ihmisten arkea.

Vesi on makeaa ja suolapitoisuus on vähäinen. Sisävesien tilaa luonnehtivat ravinteisuus ja veden kierto; ne voivat olla oligotrofisia, mesotrofisia tai eutrofisia. Rehevöityminen, lämpötilan muutos ja vedenpinnan vaihtelut vaikuttavat lajeihin, kasvi- ja eläinympäristöihin sekä virkistyskäyttöön.

Paineet vesistöihin syntyvät maatalouden ja metsätalouden ravinnevalumasta, haja-asutusalueiden jätevesistä sekä teollisuuden ja kaupunkien päästöistä. Ilmastonmuutos muuttaa vesien lämpötilaa, sään ääri-ilmiöitä ja vedenkiertoa, mikä voi heijastua happamuuteen, ravinnepitoihin sekä rantakasvillisuuteen.

Vesistöjen hoito ja hallinta Suomessa tapahtuvat sekä kansallisesti että EU-tasolla. Ympäristöviranomaiset, kuten Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Ely-keskukset, seuraavat vesien tilaa ja laativat toimenpideohjelmia. Vesienhoidon tavoitteena on saavuttaa hyvä ekologinen ja hyvä kemiallinen tila sekä ehkäistä pilaantumista.

Sisävesillä on suuri merkitys juomaveden lähteenä, kalastuksessa, virkistystoiminnassa ja matkailussa sekä joidenkin alueiden energiantuotannossa. Kestävän käytön turvaa sekä ennallistaminen ja suojelutoimenpiteet sekä vesistöalueiden maankäytön suunnittelu.