sinkkioksidia

Sinkkioksidi (ZnO) on epäorgaaninen oksidi sinkistä. Sen kemiallinen kaava on ZnO. Se on tavallisesti valkoinen, hajuton kiinteä aine, jolla on korkea sulamispiste ja hyvä kerroksellisuus, sekä kyky tarjota UV-suojan ominaisuuksia. Luontaisesti ZnO esiintyy harvinaisen mineraalin zincite ZnO muodossa.

Ominaisuudet: ZnO muodostaa kiteitä hexagonalisessa wurtzit-rakenteessa. Sen sulamispiste on noin 1 975 °C. Sille on ominaista suuri kaistapääte (band gap) noin 3,2–3,37 eV, mikä antaa sille vahvan UV-suoja- ja puolijohde-ominaisuudet. Se on pääosin heikosti vesiliukoinen oksidi ja on amphoterinen, eli se reagoi sekä hapoissa että emäksissä muodostaen esimerkiksi Zn2+-- tai zincaatti- ja hydroksideita.

Tuotanto: Teollisesti sinkkioksidia tuotetaan pääasiassa kahdella tavalla: suora hapetus sinkkumatkasta ilmassa korkeissa lämpötiloissa (kirkas valkoinen ZnO) sekä märkäprosessi, jossa sinkkisaltasalta saostetaan ja lopuksi kuumennetaan ZnO:ksi. Märkäprosessi tuottaa laajemman valikoiman pigmentti- ja kielteisiä käyttötarkoituksia varten tarvittavia ZnO-tuotteita.

Käyttötarkoitukset: ZnO on keskeinen pigmentti valkoisissa Maaleissa, keramiikassa sekä muoveissa ja kumituotteissa. Se toimii myös mineraalisena UV-suojana kosmetiikassa sekä suojauksena joidenkin selkeyden ja kestävyyden parantamisessa. Elektroniikassa ZnO toimii puolijohteena ja sitä käytetään mm. varistoissa sekä dioditekniikassa ja joissain LED-tekniikoissa. Lisäksi sitä tutkitaan katalyyttinä ja sillä on antimikrobisia ominaisuuksia.

Turvallisuus ja ympäristö: ZnO-dustin hengittäminen voi ärsyttää hengitysteitä; suuria pitoisuuksia tulisi välttää asianmukaisin suojavarustein. Ympäristövaikutukset ovat yleisesti rajalliset, mutta asianmukaiset käsittely- ja jätehuoltokäytännöt on noudatettava. Luontaisesti esiintyvä zincite ZnO on harvinainen.